Siis nyt oltiin tulossa Vaasan saaristoon ilman plotteria tai karttoja, pelkkän maisemanavigoinnin, viittojen ja linjamerkkinen perusteella. Nopeus oli laskettu minimiin siksi aikaa kun mietittiin käännyttäisiinkö takaisin. Mietittiin mitä plotterille voisi tehdä ja muitakin vaihtoehtoja. Mukaan tulleeseen tablettiin saisi ehkä ladattua kartan sillä nyt oltiin kännykän kuuluvuusalueella. Karttojen ja karrtasovlluksen lataamista yritettiin, mutta se näytti toivottoman hitaalta. Plotterin kartta oli Navionicsin 24XG, sen olin tarkistanut, ja kartan pitäisi kattaa koko Itämeri. Valikkojen selaaminen ei kuitenkaan tuottanut mitään apua, loppu mikä loppu, kartta nimittäin. Soitettiin myös veneen edelliselle omistajalle, kumpikin muisteli, että Navionics kartoissa on tälläinen ominaisuus, ja että kyseisessä plotterissa kartta-aineiston vaihto ei aina tapahdu itsestään, vaan se on joissain tilanteissa siirryttäessä alueelta toiselle tehtävä käsin. Tärkeimpänä tuloksena puhelusta oli se, että meillä oli kuulemma myös plotterin käyttöohje veneessä mukana. Siis käyttöohje toiselle pojista käteen ja kehoitus selvittää asiaa. Vilkaisin tablettia ja siinähän se meidän sijainti näkyi merikarttapohjalla, meillä siis oli nyt väliaikainen varaplotteri ja siis matka voi jatkua normaalisti, kun vain tabletti sidottiin kumiköydellä toimimattoman varsinaisen plotterin päälle, ruorimiehen näkyville. Myöhemmin myös selvisi plotterin ohjeita lukemalla, että perämeren kartta-aineiston saa käyttöön kryptisesti nimetyn tiedoston avaamalla. Plotteri ei siis avaa uudelle kartta-alueelle siirryttäessä kartta-aineistoa aina välttämättä automaattisesti, vaan on selvitettävä miten nimetty tiedosto sisältää tarvittavan kartan ja avattava se. Sopivat toiminnot kyllä löytyivät valikkojen syövereistä kunhan vain ohje oli käytössä.

Nyt siis taas edettiin "normaalisti". Koska oltiin saariston suojassa, ja kokin ei tarvinnut pelätä kuuman keiton syliin kaatumista, lämmitettiin keittoa ja syötiin vuorotellen ruorin pitämisen kanssa. Ennen Vaasan saaristoa meri oli ollut lähes tyhjä muista veneilijöistä, mutta Vaasaa lähestyttäessä muukin veneliikenne vilkastui. Raippaluodon silta oltiin kyllä nähty kuvissa, silti kuvat ei kerro sen oikeaa mittakaavaa. Kun silta oli saatu näkyviin ajettiin vielä lähes tunti ennen kuin oltiin sen alla. Sillan alituksen jälkeen oli selvää, että kovin pitkälle ei enään tämän päivän valolla ehdittäisi, ehkä jonnekkin Uudenkaarlepyyn tai Pietarsaaren korkeudelle. Pietarsaareenkin saavuttaisiin pimeässä, jos sinne asti yritetään. Raippaluodon sillan jälkeen Vaasan saaristo vielä jatkui kunnes maisemat sitten alkoivat taas tulla avaramiksi. Ajettiin hienossa tyynipintaisessa heijastuneessa mainigissa, aurinko alkoi paistaa matalalta ja punertava valo värjäsi saarten rantoja. Vaasan saaristossa oltiin ajettu aamupäivästä lähtien, saaristo oli paljon laajempi kuin mitä olin kuvitellut. Kohta pitäisi rantautua ja se tarkoittaisi sitä, että huomenna tehtäisiin enään lyhyehkö matka korkeintaan Kokkolaan ja huomattava osa siirtoajosta jäisi tuleviin viikonloppuihin. Alkuperäinen ajatus oli ollut hoitaa koko homma neljän päivän pidennetyssä viikonlopussa. Kuulin jo sanovani pojille, että miltä tuntuisi jos ajettaisiin koko yön yli. Maltillista ja ehkä viisasta olisi tietenkin rantautua kun oli vielä valoisaa. Toisaalta ainakin pohjoisempana olisi pilvettömät yöt vielä suhteellisen valoisiakin, tai ainakin pimeä aika olisi lyhyt. Ehkä voitaisiin vieläkin ajaa ja katsoa kuinka pimeää tulee, jos on kovin pimeä niin sitten vaan jatkettaisiin auringon nousuun.