Jo eilen tauolla Skafftungin länsirannalla oltiin laskeskeltu, että tälle päivälle pitäisi ottaa tavoitteeksi melkoinen mailimäärä, niin että edes periaatteessa olisi mahdollista olla jossakin Oulun lähivesillä paikassa minne veneen voisi jättää odottamaan seuraavaa viikonloppua ja lopullista siirtämistä kotisatamaan. Ongelmana oli, että Kokkolan ja Raahen välillä ei ole oikeastaan yhtään sopivaa paikkaa mihin venneen voisi jättää. Jotta edes jonkinlaiset mahdollisuudet olisi saavuttaa Raahe ennen maanantai iltaa, olisi tänään ajoa yli 120mpk ja se on paljon se, sekä hädin tuskin mahdollista, vaikka käytettäisiin koko päivänvalon aika. Päätettiin lähteä ja katsoa mihin ehditään. Toinenkin probleema oli tälle päivälle, nimittäin kovin yksityiskohtaisia karttoja tämän päivän matkalle ei ollut. Tähän saakka oltiin tultu merikarttasarjalla E, nyt olisi vähän matkaa pelkkään plotteriin luottaen, ja lähempänä Vaasaa tultaisiin Merenkurkun yleismerikartalle. Myöhemmin olisi sitten yksityiskohtaisempana navigointiapuna merikarttasarja G. Myöhemmin tuli sitten vielä lisähaastetta, mutta siitä enemmän sitten.

Kaskisten kohdalta suunnattiin ulommas rannikosta, navigointi olisi helpompaa kauempana matalista ja sää salli sen. Muutama tunti mentiin näin kunnes jossakin n 15mpk Kaskisista pohjoiseen alkaa kauas merelle ulottuvat matalikot. Plotterista oli vaikea saada yleiskuvaa siitä pitäisikö matalikot kiertää meren puolelta vai sisäväylää pitkin. Merenkurkun yleiskaistasta sain sen selvää, että Vaasan saaristoon voi saapua vain sisäväylää pitkin ja ulompi reitti siellä veisi lähes keskelle Merenkurkkua. Puutteellisin tiedoin en osannut sanoa olisiko myöhemmin mahdollisuus vielä poiketa mereltä sisäväylälle, mutta etäisyys Vaasaan antoi viitettä siitä että ehkä ei. Toisaalta lähteminen seikkailemaan pelkään plotteriin luottaen lähemmäksi rannikkoa mietitytti. Päätös oli kuitenkin että on valittava sisäväylä, ja hyvä niin, muutoin olisi käynyt se mistä pojille olin vitsaillut, nimittäin että joudumme vahingossa Ruotsiin seuraavaksi yöksi.

Rannikon ja matalikon välissä ajettiin todella pitkää suoraa väylää viitalta toiselle. Viittoja oli juuri sellaisin välein että seuraavan juuri ja juuri kiikarilla edelliseltä erotti. Meri oli melkoisen tasainen ja aurinkokin paistoi vastapainona eiliselle koleudelle. Koko päivänä ei ollut tullut yhtään toista venettä vastaan kunnes vähän ennen Vaasan saaristoa alkoi kaukana erottua purjeveneen masto ja jonkin ajan kuluttua saksalaisesta purjeveneestä vilkuteltiin meille, ja me vilkuttelimme takaisin, innokkaasti. Taisi niitäkin tämä pitkä ja hiljainen pätkä pitkästyttää. Oletettu Vaasan saaristoväylän alku oli jo näköpiirissä kun yllättäen plotterin kartassa tuli reuna vastan. Joskus näin käy ja plotteri vain lataa uutta karttaa kun reunan yli mennään, tällä kertaa kuitenkaan ei. Kartta siis loppui ihan oikeasti. Mitäs nyt, kivisessä Vaasan saaristossa en kyllä halua navigoida täysin ilman karttaa. Merenkurkun yleismerikarttakaan ei kata saariston aivan eteläisintä osaa