Kun vihdoin päästiin poikien kanssa matkalle oli jo puolipäivä menossa. Suuntana oli tietenkin Raumalle vievä runkoväylän osa. Matkalla näkyi Lyökin pooki, ilmeisestikkin se josta Prkko Saisio kertoo kirjassaan "Lokikirja" saavuttamattomana kohteena minne aina lähdettiin, mutta lopulta sitten veneretkillä päädyttiin jonnekkin muualle.

Kirja on mute niiiin aloittelijan puuveneilyä vanhalla puuveneellä. Tuli ihan omat kokemuksemme m/v Marista mieleen. Kannattaa lukea jos harkitesee moista harrastuksen muotoa. Rihtniemen kiertämiseksi valittiin ulompi väylä, koska sää sen salli, ja ulkona on vähemmän kiviä. Oli lämmintä sekä aurinkoista.

Illaksi luvattu säätiedoitus mietitytti, joten Rihtniemen jälkeen tehtiin päätös jäädä pitämään, ei vielä alkanutta tuulta, Kylmäpihlajan majakalle. Majakan palvelusatamassa näki eron Perämeren ja Lounais-Suomen veneilyssä. Täällä oli jos jonkinlaista palvelua tarjolla vaikka oltiin sentään ulkoluodolla. Veneet oli myös eri luokkaa, 40 jalan uudehko purjevene näyttää olevan melko tavallinen juttu. Tuulen piti tulla illalla ja ajatus oli, että nukkuisimme vain joitakin tunteja, ja jatkaisimme lyhyen pysähdyksen jälkeen jo aamuyöstä. Lähtö tapahtui kuitenkin vasta kukonlaulun aikaan auringon noustessa, ja se tuulikin tuli mutta myöhemmin kuin oli odotettu. Saarta tuli illalla vielä valokuvattua ja pojille laitoin lihapullia ja tuppiperunoita.