Veneen tarkastusta ja seurasi tietenkin koeajo Uudenkaupungin saaristoon. Meri on täällä niin erilainen kuin Perämeri. Mieleen tuli lapsuuden muistot Rauman saaristosta ja Elina ihmetteli meren väriä ja kirkkautta. Tiedä paljonko sitten tämä ja hyvä sekä leppoisa ja aurinkoinen sää vaikuttivat myöhempiin päätöksiin. Mutta asiaan, satamassa moottori käynnistyi, ei savuttanut. Ajossa moottorin ääntä ei paljoa kuulu eikä se haitta keskustelua. Vene käyttäytyi rauhallisesti eikä vaatinut jatkuvaa ohjausta. Tämä oli jotain avian muuta kuin Henrietan korvia huumaava meteli ja jatkuva ohjaamisen tarve, tälläisestä veneilystä voi nauttiakkin. Vauhti tosin on varsin maltillinen, mutta eipähän veneestä ole sitten niin kiire pois. Olimme vaikuttuneet ja myönsin jopa olevani vähän innostunut.